Kääriälä lienee yksi tavanomaisimmista esimerkeistä siitä miten paikka ja sukunimi yhdistyvät. Yleistähän on että etunimi ja talon nimi yhdistyvät.
Sukunimi voi toki paljastaa muutakin paikkatietoa. Varsinkin miespolvi sitten voitiin vetää sukunimen ja kyläkunnan välille melkeimpä yhtäläisyysmerkki.
No nyt tuo on jo aika tavalla pirstaloitunut rakenne yhteiskunnassamme.
Silti voin kertoa tietokoneaikakaudelta esimerkin nimenomaan suvun paljastavuudesta. Ehkäpä joku suvun tunnetuimmista nimistä antoi sille aiheen, eikä vähiten Sepi Kääriäinen.
Itseasiassa pienenä anekdoottina Kuopion Carlssonin rautakauppias muisteli aikoinaan nimeäni kuuluisuuksien pohjalta:
– Niin sinä olit se Kiäriäinen joka et laala etkä politikoi, arvuutteli rautakauppias Seppo Soininen, etsiessään rakentajatiliäni koneeltaan. Arvatenkin mielessä olivat Seppo, Jamppa ja Jorma Kääriäiset.
Takaisin asiaan:
Oli 1980-luvun loppupuoli ja Helsingin Wanhassa satamassa tietokonemessut. Olin työn puolesta tutustumassa erilaisiin tulostimiin ja kiertelin messuosastoilla.
Xeroksin osastolla huomasin sellaisen tummapukuisen herrasmiehen kuikkivan rintamustani, jossa oli visiittikortti. Lopulta hän rohkaisi mielensä ja kysyi:
– Oletko Iisalmesta?
– Kuinka niin – havahduin kysymään.
– No eikös ne Kääriäiset ole iisalmelaisia, – yläsavolaisia ainakin, uteli mies.
– No Iisalmestahan minä syntyjäni olen. Kuopiolaiseksi vaan muuttunut.
– Sieltähän sitä Iisalmesta minäkin, virkkoi noin 60 vuotias myyntimies.
– Millonkas sinä tänne, – jatkoin kyselykeskustelua.
– Kaksiviikkoinen olin kun tulin, – vanhemmat muutti kun olin syntynyt – tänne Helsinkiin. Niin että kyllä minä iisalmelainen olen, vakuuttii mies.
Meistä tuli sellaiset messuystävykset ja tapasimme jopa ulkomailla, Amsterdamissa ja Kööpenhaminassakin. Juotiin kuppi kuumaa pullan kanssa aina tavatessamme. Asioista puhuttiin hyvin henkilökohtaisella tasolla, – ei työasioina, mutta sen jälkeen pidin kyllä visiittikortin aina näkyvillä, – olimpa millaisissa tapahtumissa tahansa.