Tästäpä jatkui ajatuskulku edelleen Kirmanrannan jouluvalmisteluihin. Aikoinaan Kääriäisen Karoliina-opettaja piti joulunalla kerhoa kylän pikkuväelle ja siinä sitten Kirmalan tuvan pöydällä askarreltiin joulukoristeita oljista, punaisesta kankaasta,perunoista, joihin työnnettiin viljan kuivattuja tähkiä, kartongista joulutonttuja ikkunaan jne..
Äidin tekemät maksa-, lanttu- ja porkkalaatikot rivissä jäähtymässä pirtin pitkällä pöydällä. Rieskan ja ruisleivän tuoksu leijailemassa pirtissä. Joulutortut ja piparit piilossa salin sängynalla, jotta me lapset emme söisi kaikkia ennen joulua.
Isä juuttisäkin kanssa rannalla avantoa tekemässä, johon sitten kuivattu lipeäkala laitettiin likoamaan. Aatonaattona oltiin kalaverkkoja kokemassa, jos vaikka saataisiin kalaa joulupöytään. Kinkku oli suolautumassa isossa saavissa suolavedessä kellarissa, – uunia odottamassa. Ilmassa oli jännitystä ja joulunodotusta. Joulupakettien puristelua vintillä, kun lahjakätkö löytyi.
Linnuille pantiin läskipalat roikkumaan lintulaudalle, aitasta jyviä ja lyhteet. Navetan ilmastointiluukuista pakkastaivaalle nouseva lämmin höyry. Hevosen reen jalaksen alla natiseva pakkaslumi joukuusta metsästä hakiessa.
Näistä muistoista muodostui aikanaan meidän joulumme. Olisipa kiva kun joku kirjoittaisi omia muistelmiaan kaupungin joulun vietosta. Ehkäpä se kirvoittaisi toisiakin muistelemaan lisää.
Kirjoittaja: Ritva Lappalainen