Uudet kommentit

Lirukkisoppaa

Tämähän on alkukesän ehdoton ykkönen. Heti kun raparperit ovat vähänkään kasvahtaneet, on otettava raparperin varsi, uitettava sokerikupissa ja silmät sirrillään syötävä.

Omat Koljonvirran raparperit ovat Kyllikin kadulta Styfin Anni-mummon antamaa juurta. Nyt jo 34 vuotta vanhaa, enkä tiedä kuinka kauan sitten mummo on itse juuren saanut. Tosi hyvä ja satoisa lajike.

5 raparperin vartta

1 litra vettä

2 dl sokeria

3 rkl perunajauhoa

n 1 dl vettä

Huuhdo ja pilko raparperin varret noin sentin paloiksi. Pane vesi tulelle, lisää sokeri.

Kun vesi poreilee lisää raparperit ja anna kiehua n. 10 minuuttia. Sekoita perunajauho desiin vettä ja liruta seos kattilaan kokoajan sekoittaen kunnes keitos kuplii vähän – nosta pois levyltä.

Nauti kylmänä. Hyvä janojuoma mihin aikaan vuodesta tahansa.

Kirman Salmenniemen Kalle-ukki sanoi aina Kyllikki-mummolle:

Teeppä sitä lirukkisoppaa, tarkoittaen raparperikiisseliä.

 

Lirukkisopaksi sitä kutsutaan perheeni parissa vieläkin, olipa sitten tehty mistä marjoista tai mehusta tahansa. Heinäpellolla janojuomana tai saunan päälle kylmänä juomana aaah…..

Kiukaalla tinapussissa kypsytetyn lenkkimakkaran kanssa.

Iltapalan jälkeen ukki tuumasi, että nyt sitten Kyllikin kainaloon. Nuoremmat kun läksivät Peltosalmelle Kyllikin lavalle lauantaitansseihin Poroveden lahukkaan, Kyllikinrannan tanssilavalle. jota kyläläiset kutsuivat ”Kyllikin kainaloksi”.

Kommentoi