Riista on verraten aliarvostettu ruoka. Siitä puhutaan ylevästi, sitä metsästettiin innolla vielä 1970-luvullakin, mutta käsite on jäänyt voimakkaasti HIRVEN jalkoihin.
Metsälintujen saalismäärät ovat vähäisiä ja vesilintujakin käytetään lopulta yleisesti ottaen varsin niukasti. Monet riistaeläimet ja -linnut ovat jääneet kokonaan unholaan. Esimerkiksi lehtokurppa, yksi maailman arvostetuimpia riistalintuja on meillä lähes täysin näkymättömissä.
Puolukat konjakkikermassa kokeilen mahdollisimman pian, mutta tuo vesilintu tekee tiukkaa. Katslin tukun hyllyjäkin silläsilmällä, mutta ei näkynyt. Jäniksiä olen tuttavilta saanut ylijäämäkuormasta, mutta vesilinnut taitavat jokainen syödä itse.
Yksi tapa kai olisi mennä suorittamaan metsästyskortti, mutta luulempa nykyajan vaatimustason olevan niin kovan, ettei siitä enää selviä. Siihen aikaan kun isän kanssa täytettiin rannalta kerättyjä patruunoita iltapuhteella pirtin pöydän ympärillä uusiokäyttöön, oli vain ohut vihkonen metsästäjätenttiin luettavana. No jonkunlaisen patruunan voisin vieläkin saada aikaiseksi, mutta nallia ei saanut muut laittaa kuin isä, niin tälläkään taidolla ei enää ole merkitystä. Siinä sivussa sitten jäi metsästyskortti suorittamatta. Pyssyn käsittelytaito kyllä tuli velipojilta opittua joka syksyisillä ammuntaharjoituksilla hiekkahaudassa, kun tarkistettiin sanomalehtitauluun haulien hajoitusta.
Mutta niinkuin sanottu se METSÄSTYSKORTTI olisi kai avain riistamaailmaan. Tälläiällä kyllä tyydyn enää kauppojen hyllyjä katsemaan riistan suhteen ja hyviä suhteita riistamiehiin pitämällä voisi ehkä saada jotain.
Sorsaa saa aika helposti pakastettuna. Lidlissä oli Pekingin ankkaakin alle 10 euroa kappale! Fasaanikin käy hyvin. Kanahan ei ole oikeaa kanaa vaan yleensä broiskua. Söin sitä viimeksi viime vuosituhannella. Ei ollut ihmisen ruokaa silloinkaan. Joskus saa tuurilla vanhaa kanaa, mutta keittoaika on patri tuntia, joten kyllähän sitä sitten nälkäänsä syö. Kanaliemi puolestaan on ihan eri juttu. Se on lääke.