Suvun herkkureseptit
Kaikki reseptit jotka ovat arkisessa tai juhlakäytössä, – kertovat omalla kielellään sukumme historiasta ja nykypäivästä.
Niihin vaikuttavat valintamme ympäristön lisäksi harrastuksemme ja suvun suhteet toisiin. Puolison ja asuinympäristön lisäksi teemme toki monia valintoja, joilla vaikutamme ruokatottumuksiimme, mutta silti iso osa periytyy.
Lapsena oppimamme maut muistuvat läpi elämän. Koska maussa suuri tekijä on tuoksu emme ksokaan saata unohtaa sen mukanaan kantamia tapahtumia, makuja, elämyksiä, kokemuksia tms.
Toki voimme unohtaa ruuan, alkaa eri syistä tietoisesti välttää ruoka-aineita ja jopa hyljeksiä perinteitä. Mutta sellaisinakin niillä on jälkensä suvun historiassa.
Ruokatottumukset muttuvat myös iän myötä. Sairaudet lienevät voimakkaimpia muutoksen aiheuttajia. Myös se, että alkuperäisen oppimamme raaka-aine onkin jalostettu, kehitetty, muunneltu tai muutoin jostain syystä erilainen kuin nyt saatavilla oleva – voi johtaa muutokseen.
Sellaisia ovat mm. uudet nykyaikaiset viljalajikkeet. Tyypillinen on ruis, joka ei ehdi enää tuleentua kunnolla. Vanhyat suomalaiset lajikkeet kypsyivät jo heinäkuun puolella, – jopa viikkoja ennen nykyisiä kaupallisesti siemenmarkkinoita pyörittäviä lajikkeita. Vanhat lajikkeet eivät kelpaa edes kauppaviljaksi, vaikka niiden kurttuinen pintakerros on suhteesllisesti tuntuvasti suurempi kuin pulskan pyöreän kaupparukiin.
Siksi sukumme hiljaisen tiedon siirtäminen uusille sukupolville olisi ensiarvoisen tärkeätä.
Yhden ihmispolven elinaika on LIIAN LYHYT aikaväli ratkaisemaan ruuan vaikutuksia, tarjoamaan kokemusperäistä tietoa ruoka-aineiden ja elämisen laadun suhteesta ja merkityksestä periytyviin ominaisuuksiimme.
Osallistu tähän talkooseen
– kirjoita, muistele, kuvaile ja välitä tietoa – lähetä sitä – niin panen tänne sivuille muidenkin ulottiville ja arvioitavaksi.
Jouko Kääriäinen
kaariainen.jouko@gmail.com