Uudet kommentit

Ruokaa ja juomaa talteen

Suvun merkitys hahmottuu aika paljon perinteissä, ajansaatossa jäsenten hankkimista kannuksista ja maineesta, – mutta myös ulkoisista,  ulkopuolisten ihmisten määrittelemistä havainnoista.

DNA:n, perintötautien, ulkoisten seikkojen ja luonteenpiirteiden kanssa meitä seuraa suvussa myös ruoka ja ruokailutavat, myös ajat!

Kun perimme terävän nenän tai kikkaran tukan, niin perimme myös erilaisia ominaisuuksia jotka vaikuttavat haluamattamme elämänmenoon. Lukuisat sairaudet seuraavat meitä luonnostaan, – tai lopulta ne puhkeavat jos elinympäristömme laajasti ottaen poikkeaa siitä, millä esi-isämme ja iso-isämme tai isämme ja äitimme ovat tulleet toimeen.

Olen vakuuttunut että ”häivyttämällä” taustatietomme – siis sukumme ”kantakirjastamme” menetämme suuren määrän elintärkeää tietoa oman kehomme ja mielemme ”ennkoitavista” tai ”selittävistä” ominaisuuksista ja niiden hallitsemisesta.

– Se on niitä äkkisyttysiä Kääriäisiä ja ne on taas niitä jurottajia. Näinhän se väittää vanha  ominaispiirteisiin liittyvä, ainakin savolainen kuvailutapa toimi.

Meitä on myös paikkaan sidottuja Mikkelin Kääriäisiä, Oulun Kääriäisiä tai Kirman Kääriäisiä.

Se mitä on kateissa – on tallennettu viestiperintö ruuasta. Mummoni ja ukkini voivat juoda maitoa,  isäni ja äitinikin voivat, MUTTA MIKSI MINÄ EN – oiskohan siihen joitakin muita syitä kuin epäillä  sukujuuriani. PITÄISI myös miettiä sitä mitä on MAIDOLLE tehty ettei se MINULLE  sovi.

Suvun ruokaviestillä on oma merkityksensä jokaiselle TULEVALLE suvun  jäsenelle. Olemme tottuneet siihen että TERVEYDENHUOLLOSSA selvitetään ainakin pintapuolisesti periyttyvien sairauksien rooli. Sitä kautta tuo suvun viitoittava ennakoiva ja selittävä ominaisuuksien summa on syntynyt.

Vuosikymmenet ruokien parissa on opettanut että pohjoismainen ruokakulttuuri poikkeaa kaiken MUUN MAAILMAN ruokakulttuureista juuri SUKUJEN VAIKUTUKSEN kautta.

Tämä avautui minulle kun Kuopion yliopiston apulaisprofessori Pertti Sainio kertoi  tapauksen Keski-Euroopassa pidetystä seminaarista. Hän  tutkijana kehitti viimeisessä sodassa kaatuneiden ja Karjalaan jääneiden sotilaiden jäänteistä DNA:n pohjalta tunnistetiedot. Esitellessään menetelmää seminaarissa, syntyi katolisessa kuulijakunnassa syvä hiljaisuus. Osanottajat eivät näissä maissa ole kovinkaan kiinnostuneita selvittämään biologista historiaansa, koska se ei kuulu heidän kultturiinsa. Ruokakulttuuri onkin kehittynyt aivan omia teitään jo populaation määrän takia.

Meillä Suomessä suvun perinneviesti on edelleen käytännöllinen. Jos KUUNTELISIMME ja SEURAISIMME sitä havaitsisimme ja osaisimme muokata ruokaympäristöämme aivan eri teholla mitä nykyisin. Lääketiede on liian laaja ja kallis yksinään selvittämään kaikkia terveyteemme liittyviä asioita. Sitäpaitsi ravintoainelähtöisistä terveysväittämistä jotkut saattavat jopa aiheuttaa ”tauteja”. Maito on hyvä esimerkki. Hyvässä uskossa” huijattiin ihmisiä” puoli vuosisataa juomaan pastoroitua/homogenoitua maitoa jolla aiheutettiin massiivinen määrä ongelmia ihmisille.

Pitemmittä puheitta – tässä on YKSI  SUVUN mahdollisuuksista auttaa tulevia polvia – siirtämällä hyväksi havaitsemaansa reseptiikkaa uusille sukupolville.

Ruokaperinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle on vähintäinkin yhtä tärkeätä kuin lääketieteellisen perittyjen sairauksien kirjaaminen omiin henkilötietoihimme. Siksi on tärkeätä muistella kunkin sukuhaaransa osalta niin kauas taaksepäin kuin mahdollista ainakin seuraavia asioita:

1. Asuttiinko veden äärellä,  kivikkoisilla mäkimaisemilla vai soisilla saloilla. Se on suurin jakoperuste ruokamaailmalle.

2. Millaisia ruokia laitettiin = uuniruokia – kuten patoja, leipiä jne. vai ns. liesiruokia kuten ruskistaminen, paistaminen, keittäminen.

3. Muodostuiko ruoka kasvatetuista eläimistä, keräilyruuasta (vilja, kasvikset, sienet yms) vaiko vedenantimista kalasta, juohteeseen viedyistä lampaista tms. ja vesilinnuista tai oliko riistalla, metsäjäniksellä ( ei rusakko tai kani) hirvellä, metsälinnuilla jne merkittävä rooli.

4. Miten vuodenaikojen merkitys ruoka-aineisiin vaikutti ja millainen rooli KIRKON ohjauksella on ollut ja on yhä.

5. Miten teollisuusruoka on kanavoitunut ruokapöytiin ja missä vaiheessa. Mikä oli sodan vaikutus, kaupan kehittymisen ja viestinnän sekä matkailun merkitys ja mihin se on johtanut.

Nämä seikat suuressa reseptimäärässä kohtuullisen tarkan (vuosikymmenen alku/loppu) aikamäärityksen kanssa auttavat hahmottamaan suvulle /sukuhaaralle leimallisia valintoja.

 Elikkä:

– Kääriäinen, – jos sinulla on hyviä reseptejä mistä tahansa ruuasta, liitä reseptiin myös milloin se oli käytössä ja muuta tietoa siitä millaisessa ympäristössä ruokaa nautittiin, minkä muun ruuan kanssa ja oliko ruokailupaikka tietty!

– Lähtetä resepti ja  tiedot omien tietojesi kanssa allekirjoittaneelle – otan yhteyttä jos antaa aihetta lisäkysymyksiin – tehdään nettiin ”ruokakirja” – ainakin pannaan alulle. Sähköposti mieluiten, mutta kirjeetkin kulkevat!

– Myös kuvat joissa ollaan syömässä tai jotka ovat ruuasta, valmistamisesta, teurastamisesta tms. ovat tärkeitä – varsinkin VANHAT! Kuvien tiedot ovat tärkeitä – ketä mitä missä ja milloin ja kuvan ajankohta!

– Ruokatallenne voi olla ulkomailtakin matkoilta tai muuten.  Se voi olla myös ihan vain muistelma tai kuulopuhekin riittää. Pääasia että saadaan aineistoa pitkältä ajalta ja monesta paikasta. Jos tie4dossa on ruuan ”motiivi” – sekin on tärkeä – elikkä mitä Jussi söi ja joi  kun häne ei voinut syödä kalaa, tai juoda maitoa tai,…

– Ruokakulttuurin  kallta tärkeätä iovat kirkollisten tilaisuuksien kuten kinkerien, häiden, ristiäisten jne ruokatiedopt ja perinteet – MYÖS JUOMIEN!

Kirjoittelen tälle palstalle aika-ajoin -varsinkin kun saan reseptejä!

terv Salmenniemen Joke

Jouko Kääriäinen
Virtasalmenkatu 16
FIN- 70500
KUOPIO, Finland

sähköposti:  jouko.kaariainen@gmail.com

 

Kommentoi