Hauenkutu, palvisauna, kutuahvenet, särenkutu ja lopulta tuomilahnat olivat poikavuosien tärkeitä kevään luontotapahtumia. Ne ovat tietysti kaikkien muidenkin ikäisteni kevätmuistoja. Vaikuttavin on muistaakseni Reino Erikssonin kirjallisestikin kuvailema keväinen herkistävä askar:
Kun kaukana niityn päässä keväisen tihkusateen keskellä vihertävän pellon ojan pientareella isäntä lyö aitatlppaa maahan rautakangella – siinä se on.
Tuoksuva heinä, tihkuva tuuleton ilma, rautakangen iskun näkee ja kestää tovin ennenkuin rautakangen helähdys kantaa korviin. Herkkä hetki.
Ruokamuistoista merkillisimmät kuitenkin ovat mäyrä, piisami ja silkkiuikun munat.
Korholan pojat Sakari ja Hannu juoksivat joskus 1960-luvulla keväisen mäyrän kiinni. Se sijoitettiin Myllymäen riihen perään, sinne missä normaalisti oli ryöppä. Kun räkättirastaan pesissä poikaset kasvoivat, niillä ruokittiin mäyrää – metsäsikaa. Räksän pesillä oltiin muutenkin ahkerasti, mutta erityisesti tuona keväänä.
Muistini mukaan Petulan emäntä laittoi mäyräpaistin. Hän kertoi myös miten oravakeitto keitetään maidossa tai kurrissa ja miten piisamista saa hyvää.
Myöhemmin tuo piisami on tullut nautittua hartaudellakin. Lopulta selvisi että tuo järvenrantojemme ärhäkkä eläin on suuri kulimaristi. Se syö vain parhaita järven antimia kuten ruokojen juuria ja pehmeitä osia sekä simpukoita. Olen laittanut molempia ruuaksi ja todennut ne erittäin hyviksi – varsinkin simpukat.
Kaikkein erikoisin on kuitenkin Korholan Hannun kanssa keväisillä vesillä koettu ruokahetki. Soutelimme ilmeisesti onkimassa Juurikan rantoja Ison Kirman puolella. Nälkä yllätti. Hannulla oli tieto miten linnun minista tietää ovatko ne tuoreita. Kun huomasimme ryteikössä mudasta kyhätyn silkkiuikun perän, päätimme ratkaista ruokailun siltä päivältä heti.
Uikun pesällä oli kymmenkunta munaa ja uusia tuli jos siitä munia otti pois. Kiertelimme pesiä aina onkimisen välillä ja napsimme uikun munia – hieman kananmunia pienempiä, katsoimme kelluvatko ne vedessä, – jos ei teimme reiän ja imaisimme sisällön suuhun. Hieman makea keltuaisen hunnuttama maku oli aivan hyvä ja siihen tottui.
Kun kerroin kokeilustamme Hannun isälle Paavolle, hän kertoi että särkeä voi syödä myös raakana. varsinkin ylivuoteinen puolukka ja karpalo sopivat sen kanssa , – eikä särestä saa matoja. – Tuo tieto pitää paikkansa ja ole tehnyt muutama vuosi sitten maakuntalehteen ruokasivun särkigraavista joka syntyy tunnissa. Tuolloin ohjeen takana oli entinen pankinjohtaja ja kuopiolainen pakinoitsija Pentti Tuovinen.
herkullisia hetkiä kevääseen.